You are currently browsing the category archive for the ‘Duunia’ category.
Seisoin kostean lämpimässä tuulen vireessä Ghana-India Kofi Annan ICT Centre of Excellence -konferenssikeskuksen pihalla ja ihailin vaaleanpunaista, matalaa, tuota hurjan hankalan nimen omaavaa rakennusta kameran tähtäimen läpi, kunnes turvamies tuli keskeyttämään fotosession. Kyseisestä rakennuksesta ei mielellään kuvia saisi ottaa. Ulkopuolelta siis. Tyydyin katselemaan maisemia ilman kameraa ja törmäsin ensimmäiseksi Etelä-Afrikkalaiseen Open Source kollegaani. Kerroin matkamme vaiheista. “Oh! So that was one of those monkey trails.”, totesi Arnold. Joo, kyllä. Apinapolku on ihan paras termi kuvaamaan matkaamme Kimberleystä Accraan.
Yksikään työmatka ei ole ollut niin suuren työn takana kun Idlelo 4 konferenssi. Yksikään konferenssi ei ole ollut niin tärkeä kuin tämä. Passit olivat kateissa, viisumin perään sai rukoilla, rekisteröintiä ei oltu etukäteen maksettu ja kun vihdoin viimein maanantaiaamuna klo 9:10 sain delegaatiomme passit käteeni, olikin aika jo kiirehtiä 10:45 lähtevälle lennolle. Sanoisin, että ei hetkeäkään liian aikaisin.
Kimberleyn lentokentällä saimme kuulla, että lentokoneesta on rengas puhki ja lento saattaisi lähteä kolmen paikkeilla. Tai saattaisi olla lähtemättä. Tällä järjestelyllä ei ehtisi Accran koneeseen. Ajoimme siis 160km Bloemfonteiniin, jossa ehdimme juuri 13:05 koneeseen ja sillä ihan mukavasti jatkolennolle määränpäähän. En edes jaksa mainita, että hotelliin 22:30 saavuttuamme ei huoneita ollut. Totean vain, että onneksi This is Africa ja kaikki järjestyy, vaikka mikään ei toimi.
Aamulla 04:00 jälkeen alkoivat kaupungin äänet kantautumaan viidennen kerroksen huoneeseeni. Novotel hotellin vieressä on paikallinen tori ja vaikutti siltä, että ennen kello 5 minareetin kuulutuksia, on monella torikaupat mielessä. Tori itsessään oli melkoinen kokemus ja köyhyyden hajujen sekoittuminen kuumassa ilmassa seisoviin ruokatuotteisiin käänsi rautaisenkin vatsan hetkeksi vinoon.
Accrassa upeaa oli taksien saatavuus. Mittariautosta ei ollut pulaa ja kättä ei minuuttia pidempään tarvinnut pitää ojossa. Typerinä turisteina (eikö sitä ihminen koskaan opi) otimme ensimmäisenä aamuna kuskin hotellista. Matka konferenssikeskukseen maksoi 15 cedia ja myöhemmin oppimamme käypä hinta 2-3 cedia. Toki hotellin kuskeilla on autoissaan ilmastointi, ajovalot, turvavyöt ja kaikki mutterit kohdillaan. He myös tarvittaessa odottavat ja ovat käytettävissä vaikka koko päivän. Päätimme kuitenkin kannattaa enemmän paikallista taloutta, katuvilinää ja tiukan neuvottelutaktiikan omanneena ajelimme edullisesti mittariautoilla loppuviikon.
Afrikkalaiseen liikennekulttuuriin tottuneelle Accran liikenne on ihan siedettävä. Autokanta on mitä on, sääntöjä noudetataan kun muistetaan (jos niitä on) ja mikään lasti ei ole liian suuri kuljetettavaksi. Pimeää luonnollisesti ja ruuhka-ajat sietämättömiä. Infrastruktuuri on rehellisesti kamala, keskustassa paljon avoviemäreitä ja kaupungin katselemista vaikeuttaa se, että silmät on tiukasti pidettävä kadussa, ellei halua löytää itseään puolen metrin syvyisestä montusta.
Ottaen huomioon, että suuri suunnitelma tämän keikan loppumisen jäkeen oli katsoa mitä tuleman pitää, ottaa rennosti ja kiertää mualimoo, tuli suunnitelmasta (ohops) vähän rakenteellisempi.
Sunnuntai-iltana pistimme Armin kanssa suunnitelmat verkkojen verkkoon. Sillä seurauksella, että 24 tunnissa 335 yksilöä seuraavista maista vieraili suunnitelmaa kurkkaamassa: Suomi, Etelä-Afrikka, USA, Egypti, UK, Intia, Sveitsi, Ruotsi, Norja, Saksa, Hollanti, Irlanti, Luxemburg, Kenia, Brasilia, Georgia ja Tanska. Sanoisin, että melkoista. Ihmeellistä ja jännittävää. Sanoisin, että nyt ollaan globaalin äärellä.
Hyvästä ideasta räjähti kertaheitolla täysi projekti, joka tulee olemaan projektien parhaimmistoa. Ei pysty mitenkään tajuamaan miten tässä nyt näin pääsi käymään. Hyvästä viinipullon äärellä heitetystä ideasta tuli kolmessa viikossa käsite. Ei ehkä ihan vielä globaali käsite, mutta check this space. Ei siihen tällä tahdilla kauaa mene 
.
Näin siinä nyt sitten pääsi käymään, että tämä lähtee tammikuussa Kapkaupungista maastoautolla Kairoon ja paasaa open source agendaa matkan varrella. Hyviksi havaituissa kohteissa. Tajutonta!
Pikkusen on vielä hommaa ja suunnitelmaa, mutta järjestelykysymyksiä, järjestelykysymyksiä. Onhan ainakin tavoite.
Pari viikkoa on hurahtanut sellaisessa aikavyöhykkeessä että tuskin on pysynyt itsekään mukana. Klassinen esimerkki ajanjaksosta, joka menee supervauhtia ja pitää sisällään tuhatmiljoonaa superkokemusta. (joo, siinä on nyt kaksi superia samassa lauseessa, mutta olkoon – awesome se olisi lontooksi)
Tuli oltua Johannesburgissa, Pretoriassa, Capissa, tien päällä ja Open Sourcen parissa. Kaksi houseguestia, vuoden suurin tapahtuma, pääsiäinen, ihastumisia, ihmissuhteiden paikkaamista, ihmissuhteiden rapautumista, työnjatkopaineita, suuria suunnitelmia ja mitä näitä nyt on… Ei oikein tiedä kuinka näistä saisi koherenttia sisältöä tai miten tapahtumia pilkkoisi käsiteltävään kokoon.
Jokaisella elämän alueella on siis sattunut ja tapahtunut. On laitettu sattumaan ja tapahtumaan. Samanaikaisesti on flat dead tired ja energinen, vähän hukassa ja fokusoitunut, kontrollissa ja tuulen vietävänä. Outo homma. Hieno homma. Juuri näin pitääkin olla.
Selvää on, että hyvää jälkeä tuli töissä tehtyä. Parasta A-luokkaa. Järjestimme Open Source Focus viikon, joka osoittautui loistavaksi tapahtumaksi kaikin tavoin, ja vaati pitkään pitkää päivää onnistuakseen. Tajunnan räjäyttävää! Kaikesta tästä syntyi tulevaisuutta muokkaavia hulluja ideoita toteutettavaksi.
Moni on kaivannut viime aikoina suunnitelmia. Plania. Jotain selkoa tulevaisuuteen. On ollut hassua havaita kuinka paljon viestejä olen saanut parin viikon sisällä koskien suunnitelmia. Mitä aiot tehdä seuraavaksi? Miten loppuvuosi muodostuu? Mitä on suunnitelmissa? Joko suunnitelmat ovat selkiytyneet? Kesä? Suomi? Entä aikataulut? ..? ..? ..? Kai olemme nyt suomalaisen ajantajun ytimessä. Exitiin on 2,5 kuukautta, joten täytyyhän ihmisen tietää miten loppuvuosi menee. Ja mitä sitten tapahtuu. Täytyyhän?
Ystäväni totesi joku aika sitten, että hyvä on ihmisen seikkailla ja matkustaa, kunhan “se” ei jää päälle. Kunhan paluu arkeen tapahtuu jossain vaiheessa. Entäs jos arki onkin matkustamista? Entä jo ei ole “arkea johon palata”. Entä jos ei tiedä mikä on se arki johon on soveliasta palata? Entä jos ei halua. Entä jos on kuvitellut elävänsä arjessa koko ajan? Entä jos saisi arjen järjestymään niin, että se olisi seikkailua? Entä jos pysyisi jo tammikuussa ilmaistussa suunnitelmassa. Loppuvuosi saa mennä niin kuin menee. Ainoa suunnitelma on matkustaa, matkustaa, reissata ja matkustaa. New York, Senegal, Kiina, purjehtiminen, Aasia, Cape to Cairo. Jossain muodossa, jossain järjestyksessä.
Siinäpä se. The Plan.
Disclaimer: seuraavassa esiintyvät henkilöt, tapahtumat ja tunnelmat ovat täysin kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta. Ne eivät kuvasta totuutta millään asteella, missään mielessä, eivätkä varsinkaan liity millään tavalla kirjoittajan leipätyöhön.
Arvostetaan kokemusta monikulttuurisissa työryhmissä toimimisesta. Tulee olla kykeneväinen tiimityöskentelyyn ja kokemusta kansainvälisistä tehtävistä. Missään lukemassani työpaikkailmoituksessa ei koskaan mainita, että tarvitaan pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja kykyä paimentaa aikuisia ihmisiä. Paimentaa nimenomaan sanan traditionaalisessa merkityksessä.
Missään ei koskaan mainita, että tarvitaan samanlaista kykyä multitaskingiin kuin taaperoikäisten, ylisuuren päiväkerhoryhmän hoitajalta kevätretkellä Linnanmäelle.
Missään ei koskaan mainita, että monikulttuurisen työryhmätyöskentelyn avaintaitoja on kyky kuunella 10 erilaista aksenttia, puheilmaisua, tapaa tuoda esille asioita ja yhdistää nämä kaikki sujuvasti keskusteluissa, joiden teemat menevät sisällöllisesti suurimmalta osalta yli lipan.
Olisi syytä kyetä myös ilmaisemaan itseään selkeästi, kaikilla 10 aksentilla ja hyväksymään se tosiasia että kukaan ei ensimmäisellä kerralla oivalla asiasi peruspointtia ja toista kertaa ei välttämättä ole tarjolla. Jossain kaiken tuon keskellä tulisi myös ymmärtää, että mitähän päätöksiä tuli nyt tehtyä ja mihin kaikkeen nuo tehdyt (jos niitä tehtiin) päätökset oikeastaan vaikuttavatkaan.
Ajoittain tunnelma on kuin adhd-kerhon kevätretkellä. Kukaan ei kuuntele toista, innostutaan omista jutuista hervottomasti, touhutaan ja tuhistaan. Yksi mököttää nurkassa ja toinen tapertaa menemään jo lounaalle vaikka kolmannella on lause vielä kesken.
Lessons learned I: ihmisellä on hyvä olla kaksi matkalaukkua. Puhtaita työvaatteita tarvitaan kolme kertaa se määrä mitä oikeasti tarvitsee. Yhdet matkassa, toiset pyykissä ja kolmannet putkessa matkaan tai pyykkiin.
Lessons learned II: mitä korkeamman tahon workshoppi sen enempi tuhlattua työaikaa jonkun erityisen tärkeän hahmon odottamiseen.
Henkilökohtainen kriisi konkreettisen ja poliittisen tason työskentelyn tasapainottamiseksi on kohtuullisen korkea juuri tällä hetkellä. Talk is cheap, as they say. Ja koska puhuminen on niin halpaa, tunnumme painottavan määrää laadun edellä.
Ymmärrän kyllä että policyt, strategyt, action planit ja juhlapuheet kuuluvat asiaan ja niillä on tärkeä merkitys asioiden eteenpäin viemiseksi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. En ymmärrä mistä syystä kuilu käytännön (arkitodellisuuden) ja puheiden välillä on niin suunnatton. Grand Canyon ei riitä kuvaamaan kuilun laajuutta. Ahistaa.
Varsinkin kun puheet eivät ole kolmessa vuodessa muuttuneet juuri mihinkään. Samat ongelmat, samat esteet ja hidasteet vaikka sen tuhat työryhmää ja foorumia on perustettu. Tällä viikolla pelkästään. Taidan kärsiä workshoppailu yliannostuksesta.
On se kumma. Vakuutuspapereiden täyttöön ei ole aikaa. Niin ollaan bisi bisi koko ajan. Ei näiltä ressuiltaan ihminen ehdi mitenkään. Työnantajan uusi aikataulu matkalaskuille ottaa hermoon. Miten kukaan muka ehtii kerran kuussa lippuja, lappuja täyttelemään? Työaikaseurantaan kuluva aika se vasta närviin ottaakin. Kenellä on muka aikaa, kysyn vaan.
Aamiaisen ja kokouksen välissä ehtii Johannesburgissa ihan hyvin shoppailemaan. Ihminen ehtii vartissa löytämään parin kenkiä, käsilaukun ja käsilaukkukoukun ihan kevyesti. Ei tee tiukkaakaan.
Vaatteiden pyykkäämiseen ja silittämiseen ei ole ollenkaaan aikaa. Hyvä että sitä ehtii purkamaan ja pakkaamaan matkalaukut kaiken tämän keskellä. Pakko saada kotiapua että ehtii saada mukaan puhtaita vaatteita. Kyllähän sitä muuten muttakuneiehi. Ei kerkiä.
Lounaan tekemiseen lauantaina ehtii hyvin käyttämään monta tuntia, poimimaan chillit pensaasta, pinaatit maasta ja pesemään, pilkomaan, silppuamaan, kuullottamaan, keittämään, paistamaan ja sekoittamaan. Kuka sitä nyt valmisruokia söisi ja tämän kylän take-awayt on nähty.
Koska on ollut koko päivän niin hirveä kiire ja kohkaaminenm, ei ehtinyt työstämään itselleen lupaamia dokumentteja. On se kumma.
Flysaa.com expired… and is pending for renewal or deletion.
Että näin meillä kansallinen lentoyhtiö huolehtii internet sivuistaan. Huh hah hei tietoyhteiskunta. Voin vaan kuvitella minkälainen debatti aiheesta on käytävillä käynnissä. Eeei, kyllä se on viestintäosaston tehtävä huolehtia. Eeei, kyllä se on IT osasto joka tästä vastaa. Oli miten oli niin minä en ainakaan ole missään vastuussa, enkä oikeastaan missään tekemisissäkään koko asian kanssa. Ja miten nää muka voi vanhentua..? Eeen mä vaan ole kuullut että vanhentuis… Joku pitää oikeuteen vetää.
EDIT:
No niin. Eikohan sivuille sitten ollutkin ilmestynyt toimitusjohtajan selitys… anteeksi, anteeksipyynto.
| Message from the CEO |
| Dear Valued Flysaa Customer
We apologise for any inconvenience caused to our customers over the weekend when our website and online booking facility Flysaa.com was taken off the Internet. This outage was not as a result of any oversight by SAA or its personnel, nor was this due to cyber attacks. The problem was a direct result of service providers not meeting their obligations and SAA will be taking further action in this regard. Unfortunately SAA did not receive any pre-warning of the pending suspension but within hours of the problem being identified, the SAA IT personnel were able to address the problem ensuring minimal disruptions to our customers. Due to the nature of the problem and the way in which the Internet works, it took some time before the restoration was propagated to all Internet Service Providers which explains why our customers experienced differing intervals of outage time. We would like to assure you that at no time did this issue affect any of our daily operations and that the only impact experienced was to Flysaa.com and its availability to the public. Chris Smyth |
There is problems with payments of the laptops we bought for principals from the ex presidents brother… Okei, hiukan vapausasteita tuli otettua lauseen formuloinnissa, mutta vain taiteellisen tulkinnan verran. Asiasisältö on ihan sitä itseänsä.
Humpan juoni seuraava: opetusvirasto hankki kaikille provinssin rehtoreille läppärit jotta hallintoa saataisiin tehostettua, kaikkien koulujen rehtorit käyttämään on-line hallintoprosesseja ja ylipäätään kannustettua rehtoreita tietotekniikkataitojen pariin. Oikein hyvä ja kannatettava projekti näin tietoyhteiskunnan näkökulmasta.
Homma alkoi mennä pieleen siinä vaiheessa kun hankittavien läppäreiden spekseistä jäi puuttumaan connectivity aspekti. Eli koneet hankittiin, toimitettiin kouluihin ja nyt apuamme tarvitaan miettimään että mitenkäs saataisiin nuo koneet verkkojen verkkoon (lue: ei sattuis löytymään rahaa). Hankintaprosessin jossain vaiheessa kun joku päätti säästää ja pudotti 3G kortit pois. Eli nyt on koneet jotka eivät ratkaise alkuperäistä ongelmaa. Määrärahat on loppu ja provinssi under cost containment, joka tarkoittaa erityisen tiukkaa kukkaronnyöriä. Totuuden nimissä on sanottava että kukkarossa ei ole enää nyörejä, sen verran köyhää on meininki.
Tämän haasteen kanssa on nyt istuttu muutamia palavereita ja mietitty lähestymistapoja poliittisestikin arkaan ongelmaan. (needless to say että täällä joka toinen asia on poliittisesti arka tahi muuten mielenkiintoinen) Uusi vitsi tässä surkuhupaisassa läppärihankinnassa on se että nyt on osa koneista maksamatta mikä on aiheuttanut korkeamman tason selvityspyynnön. Eikä vähiten siitä syystä että koneet on hankittu entisen presidentin veljeltä, jonka minä kuvittelin olevan enempi poliittinen kommentaattori kuin IT-yrittäjä. Että vähänpä minäkin tiedän.
Jatkuvasti täällä valtio on velkaa yrittäjille, osa rahoista menee sivuraiteille, jonkun pihaan ilmestyy uusi beeämvee, hyviä hankkeita vesittyy ja katoaa byrokratian rattaisiin. Siinä ei mitään uutta auringon alla. Jos nyt lukijalla käy mielessä TIA ja tahtoisi kovasti pistää tämän afrikan mantereen ainutlaatuisten asioiden laatikkoon niin pieni muistinvirkistys ideaparkeista, lex eräs suomalainen matkapuhelinvalmistaja tai minkä tahansa metropuolin ulkopuolisen kunnan kunnallispolitiikasta (rakennusoikeudet erityisesti) voi auttaa. Tää on tätä.
Ja ai niin, tälle on poliittisesti korrekti(kin) ilmaisu: mismanagement.
Lomalta palaamiseen ja palautumiseen meni tällä kertaa älyttömän pitkä aika. Vähän kuin olisi palannut kesälomilta juhannuksen jälkeisellä viikolla. Ei ketään töissä eikä juuri mitään mielekästä tekoa. Tunnelmiin kieltämättä vaikutti myös jatkon varman vahva epämääräisyys. Kuusi viikkoa sopimusta jäljellä eikä vieläkään tietoa siitä millä mantereella sitä jatkossa vaikuttaa. Anastaciaa lainatakseen saattoi todeta että I am absolutely positively certain that I am not sure… Ei hyvä.
Periaatteessa jatkosta oli jo sovittu vaan varmahan ei ole varmaa ennen kuin nimet on paperissa ja työlupa plakkarissa. Asiat olivat siis holdissa. Välillä jos jaksoi kierroksia nostaa kävi mielessä että mitenhän sitä viikoissa hoitaa itsensä maasta ulos Helsinkiin pimeään kodittomaksi ja työttömäksi. Ei hyvä.
Nyt voi tunnustaa että tänne jäädään vielä kuluvaksi vuodeksi. Prosessit on käynnistetty ja keikkaa jäljellä vielä yksitoista ja puoli kuukautta. Ei siis paljon mitään jos vertaa siihen miten nopeasti tämä kaksi vuotta keikahti. Kuitenkin hyvää aikaa tulla kyläilemään.
Yksi kestavista keuhkoamisen aiheista taalla on energian hukkaaminen ja olosuhteisiin sopimattomien teknologioiden tarjonta. Taalla on mita mainoin mahdollisuus kayttaa aurinko- tai tuulienergiaa, mutta ratkaisut ovat vahissa. (on varmaan tullut jo mainittua, mutta pieni kertaus ei liene pahasta). Energiasta yli 80 % on hiilivoimaa ja Etela-Afrikka on yksi maailman suurimmista sahkontuottajista, 10 joukossa muistaakseni. Raskas teollisuus vaatii alyttomia maaria edullista energiaa, joten hiilta palaa. Jopa niin paljon etta varastot tuli melkein tyhjiin kaytettya.
Mielenkiintoista on etta nyt kun load sheddingia ei ole, ei kukaan kiinnita huomiota energiatilanteeseen enaa. Eskomin pomot saivat bonuksensa ja nyt on taas maassa rauha.
Erinaisia hallituksen suunnitelmia on kehitelty, mutta paaosin ne perustuvat parin ydinvoimalan rakentamiseen ja jo suljettujen voimalaitosten uudelleen avaamiseen. Ja aurinkoenergian promotoimiseen (=not gonna happen).
Yksittaisten talouksien kohdalla olisi aarettoman tarkeaa saada markkinoille kohtuuhintaisia sahkontuottamisen vaihtoehtoja niille joita kansallinen sahkoverkko ei tavoita tai tavoittaa heikosti. Ihmiset maksavat mm. kannykoidensa lataamisesta community centereissa eika taalla ole tarjolla aurinkopaneelilla toimivaa laturia. Enka edes veivattavaa mallia ole missaan nahnyt.
Meilta monesti jaa havaitsematta etta hokkelissa asuvilla on telkkarit, painekattilat, kannykat ja jaakaappi jos vaan sahkoa on tarjolla. Sahkonjakelussa on ongelmia ja syrjemmalla verkko ei ole aina luotettava. Tai no, kuten ystavani mainitsi, joka ilta luotettavasti 7-8 valilla katoaa sahkot. Siis juuri silloin kun tulee pimeaa ja on ruoka-aika. Napparaa. Tulee vaan mieleen etta tarvetta ja markkinoita olisi varmasti erilaisille vempaimille kunhan aloituskustannus ei ole mieleton.
Kaikenlaisia keksintoja ja ratkaisuja ollaan kehittamassa ja nyt olisi hyva miettia markkinakelpoisuutta ja maailman koyhimpien ihmisten tavoittamista. Jos talla mantereella pelkastaan 74 % ihmisista on sahkoverkon ulkopuolella niin markkinat ovat ihan varmasti olemassa.
Ja herra paratkoon sita hetkea kun kaikkien ihmisten tarpeille energia tuotetaan hiilella tai ydinvoimalla. Oliko se niin etta kaksi maapalloa tarvitaan kohta yhden pallollisen yllapitamiseen… Enka tieda missa vaiheessa tanne agendalle mahtuu energiatehokkuus ja saastamisajatukset. Eika kai ole mitaan syyta menna lansimaihin sopivilla ratkaisuilla, joista luopumisen puolesta voidaan myohemmin kampanjoida. Onko sahkontuotannon kotitalouksille oltava valtion monopoli?
Kommentit