Ei liene kenellekään epäselvää, että joitain aikoja sitten Zimbabwella ei mennyt taloudellisesti oikein hyvin, eikä täysin vahvasti mene vieläkään. Dollariin siirtyminen on tehnyt hyvää taloudelle ylipäätään, mutta aihetti 25 % hintojen nousun. Aika paljon yhdellä kertaa ja kaikesta. Puhumattakaan siitä, että siirtymä ei ollut sujuva parin viikon mittainen jakso, jolloin Zimbabwen dollarit olisi voinut vaihtaa amerikan rahaksi.

Paikallinen tuttavuuteni muistelee, että yhtenä päivänä rahalla ei vaan enää tehnyt mitään. Ei niin, että sillä aikasemminkaan olisi juuri mitään tehnyt, mutta siitä päivästä lähtien, zimbabwen dollaria pystyi käyttämään ainoastaan paperitarpeisiin.

Pankissa olleet talletukset katosivat ja mahdolliset eläke- ja hautajaisvakuutukset lakkasivat olemasta. Savuna ilmaan. Ei ole. Nada. Niks. Kaikkien oli aloitettava henkilökohtainen taloutensa alusta. Melko rankkaa, sanoisin. Ihmisten kanssa jutellessa käy ilmi, ettei oikein kukaan tiedä miten siitä selvittiin. Päivä kerrallaan. Kaikkeen tottuu.

Rankinta oli kuulemma siinä vaiheessa kun ei ollut mitään ostettavaa. Hyllyt olivat tyhjänä, ruokaa ei saanut mistään vaikka rahaa olisikin ollut. Muistan hyvin tuon ajan Etelä-Afrikasta käsin. Zimbabwelaisia ostosmatkalla, autot täynnä ruokatarpeita. Hyötyjinä rajan läheisyydessä olevat kaupungit sekä luonnollisesti tulliviranomaiset. Ihmisillä on mahtava taipumus pyrkiä hyötymään toisten hädästä.

Mielenkiintoista on, että tällä hetkellä, hurjasta työttömyydestä huolimatta, Hararen keskusta on kovasti kiireinen, kaupoissa on tavaraa ja luksustuotteita löytyy. Toki kaikesta saa maksaa kotimaisia hintoja, joistain tuotteista enemmänkin ja tavara tulee pääasiassa Etelä-Afrikasta, Kiinasta ja Nigeriasta. Virallisia raportteja täytyy vielä vähän kaivella, mutta noin suurinpiirtein mutu-tuntumalla näin näyttäisi olevan. Spar on suurin kauppaketju ja vaateliikkeet ovat joko kiinalaisia tai etelä-afrikkalaisia. Tuotantoa ei juurikaan maassa ole.

Raha on Hararessa small talkin aihe siinä missä englantilaisille sää. Ei taloustilanne sinänsä, vaan fyysinen raha. Setelit ovat täällä kierrossa hurjan pitkään ja ovat matkan varrella kulkeneet monen käden kautta. Rahasta puhutaan lähes jokaisen palvelukokemuksen yhteydessä. Fyysisen setelin kuntoa vertaillaan ja muistetaan pahoitella rahan likaisuutta. Sehän satunnaista matkailijaa ihmetyttää, että mihin ne kirkkaan, pankkiautomaatista tulevat, setelit aina katoavat.

Senttikolikoita ei käytetä, joten pienin raha on dollari. Vaihtoraha tulee sitten joko randeina, karkkeina tai kuitille kirjoitettavana luottona. Luoton voi sitten jossain vaiheessa käyttää valuuttana pullonpalautuskuittien tavoin. Ihan hyvä periaate vaan arvaahan sen kuinka monta kertaa tuota kuittia tulee kaupassa käytettyä. Ei niin. Onneksi ne voi pudottaa keräyslippaaseen. Toivottavasti menevät lahjoituksena hyvään kohteeseen.